Olympian huumaa / by Pasi Räsämäki

Vietin lapsuuden päiviä rivarissa jossa pihoilla viiletti melkoinen lapsikatras. Pihapelit ja olympialaisten pitäminen olivat jokapäiväistä puuhaa. Sekasarjat olivat arkea, tai kamppailulajien termein avoimen sarjan kisat. Kaikki osallistuivat, aika moni voittikin. Keskeinen ilo oli osallistuminen, liikkumisen yhteinen ilo. Siitä on pitkä matka huippu-urheiluun. Kukaan ei muistaaseni kuitenkaan ryhtynyt hommaan keskeyttääkseen.

Meillä osataan kotikatsomossa iloita samaa kieltä haastattelussa sopertavien urheilijoiden pistesijoista ja hienoista suorituksisa. Vitossija olympian kisoissa on hieno suoritus, vaikka kasetti ei kestäisikään johtoasemaa.

Hurraahuudot alkavat kuitenkin vaimeta, kun loassa rypevän hiihtoliiton edustajat alkavat loistaa otteillaan. Hiihtoliitto hiihtelee keskeisiltä osin meidän veronmaksajien kukkarolla. Toivoisin vastavuoroisesti seuraaviin kisoihin valikoituvan sellaisia edustajia, jotka osaavat ottaa vaatekaapista oikean kokoisen asusteen päälleen ja kunto kestää hiihdellä oman matkansa maaliin saakka vaikka latupartiossa.

Toisaalta, ovathan nämä hienoja muistoja. Neljännes mäkihyppääjistä ei osaa valita päälleen kilvoitteluun sopivaa vaatetta ja kolme neljäsosaa eilisen kilvan mieshiihtäjistämme ei jaksa maaliin. Jos on sairas, pitää jäädä kotiin. Tärkeintä on osallistuminen, ei keskeyttäminen.